Viikon tapahtumat

Japanin pääministeri Hideki Tojo kehottaa intialaisia nousemaan kapinaan brittiläisiä siirtomaaisäntiä vastaan tai  kärsimään pahoin kun Intia valloitetaan.

Japanilainen sukellusvene I-5 torpedoi ja upottaa Malediivien lähistöllä aseistamattoman amerikkalaisen rahtialus Washingtonianin (6 617 tonnia), joka on matkalla Suezilta Ceylonille. Koko laivan 39 hengen miehistö ja kaksi matkustajaa pääsevät pelastusveneisiin ja vuorokauden kuluttua Malediiveille. 

Etelä-afrikkalainen miinanraivaaja (entinen troolari) HMSAS Sydostlandet ajaa karille ja tuhoutuu myrskyssä Etelä-Afrikan rannikolla Durbanista koilliseen.

• LOUNAINEN TYYNIMERI

Filippiineillä amerikkalaisten ja filippiiniläisten puolustuslinjat Bataanin niemimaalla pettävät. Kymmenet tuhannet nääntyneet sotilaat yrittävät päästä Marivelesiin, pieneen satamaan niemimaan eteläkärjessä. 

Amerikkalaiset jokitykkiveneet Mindanao (PR-8) ja Oahu (PR-6) tulittavat yöllä Manilan lahdella liikkuvia japanilaisia maihinnousuveneitä, ilmoittaen tuhonneensa ainakin neljä.  Mindanao saa vaurioita tulitaistelussa.

Australian puolustus saa vahvistuksia, kun Yhdysvaltain armeijan 41. Divisioona saapuu Melbourneen.

• KIINA - BURMA - INTIA

Japanilaiset lentokoneet upottavat Kuninkaallisen Intian laivaston sluuppi HMIS Indusin Akyabin lähellä Burman rannikolla.

Kiinan armeijan ylipäällikkö Chiang Kai-Shek käy Burmassa taistelevissa kiinalaisissa divisioonissa ja antaa määräyksen ryhmittyä puolustukseen Pyinmanan alueella Sittang –joen laaksossa.

Intiassa 10 Pan American Airways –yhtiön DC-3 –konetta ryhtyy kuljettamaan 113 000 litraa lentobensiiniä ja 1 900 litraa  voiteluöljyä Kalkutasta Ansanoliin lähelle Kiinan rajaa. Polttoaine, joka kuljetetaan edelleen Kiinaan, on tarkoitettu everstiluutnantti James H. Doolittlen B-25 -pommikoneita varten, jotka ovat  tukialus Hornetilla (CV-8) matkalla kohti Japania (katso 18. huhtikuuta).

• ETELÄINEN TYYNIMERI

Salomosaarilla japanilaiset lentokoneet pommittavat Kuninkaallisten Australian ilmavoimien lentoveneiden tukikohtaa Tulagin saarella,  jolla sijaitsee myös saarten pääkaupunki.

7. huhtikuuta 1942, Tiistai 

• LOUNAINEN TYYNIMERI

Amerikkalais- filippiiniläinen armeija Bataanin niemimaalla on sekasorrossa. Kenraali Homman 14. Armeijan joukot ovat enää muutaman kilometrin päässä niemimaan eteläkärjestä ja lopullisesta voitosta. Japanilaiset ovat saavuttaneet tavoitteensa neljässä päivässä arvioidun kuukauden sijasta. Lisäksi tappiot ovat pienet, vain muutama sata miestä.  Filiippiineillä olevien liittoutuneiden joukkojen komentaja, kenraaliluutnantti Wainwright, määrää Bataanin alueen komentajan, kenraalimajuri Kingin tekemään vastahyökkäyksen, ja jos se ei onnistu, siirtymään vuorille ja aloittamaan sissisodan.

Pienet alukset kuljettavat noin 2 000 sotilasta ja sairaanhoitajaa Bataanilta Corregidorin saarilinnoitukseen Manilan lahden suulla. Wainwrightilla on siellä komennossaan 15 000 miestä.

Presidentti Roosevelt antaa Filippiinien alueen sotilaskomentajille luvan toimia parhaaksi katsomallaan tavalla.

Amerikkalainen sukellusvene  Seadragon (SS-194) saapuu pimeässä Corregidorin saarelle, kiinnittyy sukellusveneiden pelastusalus Pigeonin (ASR-6) kylkeen ja siirtää sille polttoöljyä ja seitsemän tonnia ruokaa. Seadragon ottaa mukaansa 21 laivaston radio- ja viestiliikennetiedustelun henkilöä ja lähtee jatkamaan partiomatkaansa.

Japanilaiset merijalkaväen joukot valtaavat Ternaten saaren pohjoiseen Uuden-Guinean länsikärjestä. Saarella sijaitsee hollantilaisten vesikoneiden tukikohta. Pieni hollantilainen varuskunta antautuu lyhyen taistelun jälkeen, ja japanilaiset saavat noin 150 sotavankia. 

• KIINA - BURMA - INTIA

Burmassa brittiläiset siirtomaajoukot ja kiinalaiset yksiköt ovat perääntyneet keskisen Burman kuiviin laaksoihin jonne ne rakentavat puolustuslinjat suojaamaan Mandalayta sekä Yenanguaungin öljykenttiä.

Japanilaiset saavat Burmaan lisäjoukkoja, kun 46 kuljetuslaivan saattue tuo 18. Divisioonan Singaporesta Rangooniin.

• INTIAN VALTAMERI.

Japanilainen sukellusvene I-3 poistuu Ceylonin lähivesiltä palatakseen tukikohtaansa Penangiin. Matkalla se havaitsee liittoutuneiden saattueen, ja upottaa brittiläisen rahtilaiva Fultalan (5 051 tonnia) ja vaurioittaa brittiläistä rahtilaiva Elmdalea (4 872 tonnia)  Colombon lähistöllä. 

Japanilainen sukellusvene I-6 havaitsee 5 424 tonnin vetoisen brittiläisen rahtilaiva Bahadurin Arabian merellä Intian länsipuolella.  Sukellusvene ampuu kaksi torpedoa, mutta ne menevät ohi.  I-6  nousee pintaan ja lähtee ajamaan rahtilaivaa takaa. Sukellusvene avaa tulen noin  6 000 metrin etäisyydeltä 127 mm kansitykillään, mutta toisen laukauksen jälkeen tykin lukko juuttuu kiinni. Käytettyään kuusi torpedoa ja ammuttuaan lisää laukauksia.  I-6 saa vihdoin Bahadurin upotettua 170 meripeninkulmaa luoteseen Bombaysta. Sukellusveneen miehistö nousee kannelle seuraamaan laivan uppoamista. Rahtilaivan kaikki 86 miehistön jäsentä ja matkustajaa pääsevät pelastusveneisiin. 

• AMERIKAN MANNER

Yhdysvaltojen laivastoministeri Frank Knox ilmoittaa, että laivasto hyväksyy tästä lähtien riveihinsä mustat vapaaehtoiset, jotka saavat ottaa osaa myös taistelutehtäviin. Ennen tätä mustaihoisia on otettu laivastoon ainoastaan upseereiden palvelijoiksi.

8. huhtikuuta 1942, Keskiviikko

• LOUNAINEN TYYNIMERI

Filippiineillä Bataanin alueen komentaja, kenraalimajuri Edward King, lähettää viimeisen radioviestinsä: "Meillä ei ole mahdollisuuksia jatkaa vastarintaa.” Hän määrää kaksi esikuntaupseeria, eversti Everett C. Williamsim ja majuri Marshall Hurt Jr:n lähestymään japanilaisia valkoisen lipun turvin. King ei kerro Wainwrightille neuvottelevansa antautumisesta. Sotilaat saavat käskyn tuhota varusteensa ennen antautumista. Bataanilta evakuoitujen noin 2 000 henkilön lisäksi yli 2 000 sotilasta pelastautuu noin 3,5 kilometrin päässä olevalle Corregidorin saarelle pienveneillä, lautoilla tai uimalla.

Japanilaisia joukkoja nousee maihin Uuden-Britannian saaren länsirannikolla. 

• KESKINEN TYYNIMERI

Amerikkalainen lentotukialus Enterprise (CV-6) lähtee Pearl Harborista kohdatakseen merellä tukialus Hornetin (CV-8)  Japaniin suunniteltua ilmahyökkäystä varten.

• KIINA - BURMA - INTIA

Burmassa kahdeksan japanilaista  Ki.43 “Oscar” -hävittäjää hyökkää liittoutuneiden lentokentälle Loiwingissa, jossa japanilainen tiedustelukone on havainnut ainakin 15 “pientä lentokonetta”.  Jostakin syystä kaikki japanilaiskoneet syöksyvät pintaan tulittamaan kenttää, eivätkä huomaa yläpuolella partioivia liittoutuneiden hävittäjiä. Neljä japanilaista konetta ammutaan alas, näiden mukana myös kapteeni Katsumi Anma, yksi Japanin eniten ilmavoittoja saaneista ”ässistä”.  Japanilaiset tuhoavat kentällä yhden P-40E Kittyhawk -hävittäjän ja vaurioittavat toista sekä yhtä RAF:n Blenheim -pommittajaa.

Yhdysvaltain Armeijan ilmavoimien kuljetuskone tekee ensimmäisen lennon Intiasta Kunmingiin, Kiinaan, ylittäen ”Kukkulan”,  lähes 7 000 metriä korkean Himalajan vuorijonon. Seuraavien neljän vuoden aikana yli 650 000 tonnia tarvikkeita lennätetään vuorijonon yli Kiinaan.  Enemmän kuin 450 lentokonetta törmää vuoriin tai tekee pakkolaskun reitin varrella, minkä johdosta se saa lempinimen ”Alumiinireitti”.

9. huhtikuuta 1942, torstai

• LOUNAINEN TYYNIMERI

Kenraalimajuri Edward P. Kingin johtamat amerikkalais-filippiiniläisjoukot Bataanin niemimaalla antautuvat ehdoitta japanilaisille. 78 000 miestä joutuu vangiksi, näistä
12 000 amerikkalaista. Tämä on Yhdysvaltain historian suurin antautuminen. Päivälleen 77 vuotta aikaisemmin kenraali Robert E. Leen Konfederaation armeija antautui Appomattoxissa kenraaliluutnantti Ulysses S. Grantille.

Japanilaiset odottivat saavansa vangiksi noin 40 000 hyväkuntoista amerikkalaista, joilla olisi omat elintarvikevarastot. Japanilaisilla ei ole keinoja pitää huolta 78 000 nälkää näkevästä ja sairaasta sotilaasta.

Amerikkalainen miinanraivaaja Finch (AM-9) vaurioituu Corregidorin saarella lähelle osuneesta pommista, joka aiheuttaa vaurioita aluksen runkoon.  Miehistö siirtyy maihin ja alus upotetaan seuraavana päivänä.  Japanilaiset nostavat hylyn myöhemmin ja ottavat sen korjattuna käyttöön nimellä miinanraivaaja W.103.

Yhdysvaltain laivaston tukikohdassa Marivelesissa Bataanin eteläkärjessä omat joukot tuhoavat satamalaitteita ja upottavat amerikkalaiset sukellusveneiden emäalus Canopusin (AS-9), miinanraivaaja Bitternin (AM-36), hinaaja Napan (AT-32) ja kuivatelakka Deweyn (YFD-1). Ennen upottamistaan Canopus,  lautat ja veneet evakuoivat varusteita ja miehiä Corregidorin saarelle.  Rahtilaiva Yu Sang (3 357 tonnia) uppoaa saatuaan osuman pommista ja hinaaja Henry Keswick vaurioiduttuaan tykistötulessa.

Amerikkalaiset moottoritorpedoveneet PT-34 ja PT-41 hyökkäväät japanilaisen kevyen risteilijä Kuman ja torpedovene Kijin kimppuun Cape Tanonin lähellä Cebun saaren eteläkärjessä. Japanilaiset alukset ovat suojaamassa japanilaisten joukkojen maihinnousua saarelle. Kuma saa osuman torpedosta, joka ei kuitenkaan räjähdä, ja vaurioituu lievästi konekivääritulessa.  Myöhemmin päivällä japanilaisen vesikoneiden emäalus Sanuki Marun F1M2 “Pete”- kellukekoneet pommittavat ja tulittavat PT-34:ä. Vaurioitunut moottoritorpedovene ajetaan rantaan Cauitin saarella. Uusi ilmahyökkäys tuhoaa veneen lopullisesti. Kuuden  hengen miehistöstä kaksi miestä kuolee ja kolme haavoittuu.

Japanilaiset hävittäjäalukset pidättävät  filippiiniläisen moottoritorpedovene Luzonin (Q-111) sen yrittäessä paeta Panayn saarelle. Miehistö upottaa veneen ja pääsee pakoon Batangasin saarelle. Japanilaiset nostavat veneen myöhemmin ja ottavat sen vuonna 1943 käyttöön nimellä Gyoraitei No. 114.

• INTIAN VALTAMERI

Japanilainen “Operaatio C” jatkuu Intian valtamerellä.  Amiraali Nagumon lentotukialusosasto tekee ilmahyökkäyksen Trincomaleen satamaan Ceylonin itärannikolla. Liittoutuneet ovat ennakoineet hyökkäyksen ja laivaston yksiköt ovat poistuneet satamasta. Brittiläinen rahtialus Sagaing (7 994 tonnia) uppoaa ja rahtialus Empire Moonrise (6 854 tonnia) vaurioituu ilmahyökkäyksessä.

Japanilaiset tiedustelukoneet havaitsevat kuitenkin liittoutuneiden alukset Ceylonin rannikolla niiden palatessa hyökkäyksen jälkeen satamaan. Tukialuskoneet upottavat  
vanhan brittiläisen lentotukialus HMS Hermesin, australialaisen hävittäjä HMAS Vampiren, brittiläisen korvetti HMS Hollyhockin ja säiliöalukset Athelstanen ja British  Sergeantin  sekä norjalaisen rahtialus Norvikenin. (katso erillinen artikkeli 5. huhtikuuta).

• KIINA - BURMA - INTIA

Burmassa brittiläiset joukot asettuvat asemiin Taungdwingyin  ja Minhlan välille Irrawaddy –joen varrella. Sekä liittoutuneet että japanilaiset valmistautuvat hyökkäykseen, mutta japanilaiset ovat nopeammin valmiita siihen saatuaan vahvistuksia.

10. huhtikuuta 1942, Perjantai 

• LOUNAINEN TYYNIMERI

Filippiineillä japanilaisia joukkoja nousee maihin Cebun ja Billitonin saarilla. Pienet paikalliset amerikkalais-filippiiniläiset osastot vetäytyvät sisämaahan.

Bataanin niemimaalla 78 000 amerikkalaista ja filippiiniläistä sotavankia aloittavat noin 100 kilometrin marssin Marivelesistä San Fernandoon paahtavassa helteessä käytännössä ilman ruokaa ja juomaa. Myöhemmin marssi saa nimen ”Bataanin kuolemanmarssi”.  Noin viikon kestävän marssin aikana 5 – 10 000 miestä saa surmansa.

Amerikkalainen sukellusvene Snapper (SS-185) tuo elintarvikkeita Corregidorin saarelle ja evakuoi sotilashenkilöitä Australiaan.

Uuden-Guinean etelärannikolla seitsemän japanilaista pommikonetta kuuden hävittäjän saattamana pommittaa Port Moresbya.

• JAPANI

Amerikkalainen sukellusvene Thresher (SS-200) torpedoi ja upottaa japanilaisen rahtilaiva Sado Marun (3 039 tonnia) Tokion lahden suulla.  Japanilaiset sukellusvenehävittäjät  saavat kontaktin Thresheriin 30 minuutin kuluttua upotuksesta. Seuranneen syvyyspommituksen aikana sukellusvene menettää syvyyskontrollin ja vajoaa yli 125 metrin syvyyteen,  paljon syvemmälle kuin koesukelluksissa. Miehistö saa aluksen kuitenkin viime hetkellä hallintaansa.

• KIINA - BURMA - INTIA

Burmassa  kuusi japanilaista Ki.43 “Oscar” -hävittäjää tekee varhain aamulla iskun Loiwingin lentokentälle, jolla on sijoitettu ”Lentävien tiikereiden” 2. ja 3. laivue sekä yksi RAF:n laivue.  Hyökkäykseen oli tarkoitus osallistua 12 konetta, mutta kolme konetta vaurioituu lähtörullauksen aikana törmätessään pimeässä kentän reunalle pysäköityihin koneisiin. Yksi lentäjä kääntyy takaisin konevian vuoksi, ja hänen siipimiehensä eivät enää löydä muuta osastoa ja hekin palaavat kentälle.  Japanilaiset sukeltavat matalalle ja lentävät useita kartoja kentän yli tulittaen siellä olevia kolmeatoista P-40B Tomahawk-, seitsemää  P-40E Kittyhawk- ja kolmea RAF:n Hurricane -hävittäjää.  Puolet näistä saa lieviä vaurioita, vain yksi koneista tuhoutuu pahoin.  Iltapäivällä japanilaiset tekevät uuden hyökkäyksen yhdeksällä hävittäjällä. Ilmataistelussa kaksi japanilaista konetta ammutaan alas ja kaksi vaurioituu, myös kaksi RAF:n 17. Laivueen Hurricane -konetta ammutaan alas.

• INTIAN VALTAMERI

Japanilaisten tukialusten suorittamien ilmahyökkäysten jälkeen Brittiläinen Itäinen laivasto vetäytyy Ceylonilta ja hajautetaan tukikohtiin Arabian merellä ja Itä-Afrikan rannikolla.  Amiraali Nagumon voitosta voittoon purjehtinut tukialusosasto suuntaa takaisin Tyynellemerelle.  Nagumo ei ole sodan alusta lähtien menettänyt yhtään laivaa, ainoastaan lentokoneita ja ohjaajia.

11. huhtikuuta 1942, Lauantai 

• LOUNAINEN TYYNIMERI

Japanilaiset joukot saavat nopeasti haltuunsa rannikkokaupungit Cebulla, yhdellä keskisten Filippiinien tärkeimmistä saarista.  4 500 miehen vahvuiset amerikkalais- filippiiniläiset puolustajat vetäytyvät saaren viidakoihin ja valmistautuvat sissisotaan.

Bataanin “Kuolemanmarssin “ aikana japanilaiset sotilaat surmaavat pistimillä ja mestaamalla 350-400 filippiiniläisen 91. Divisioonan upseeria ja aliupseeria. 

Amerikkalainen sukellusvene Seadragon (SS-194) hyökkää japanilaisen hävittäjäaluksen kimppuun Subicin lahden suulla Filippiineillä. Sukellusvene ampuu kolme torpedoa. Puoli minuuttia myöhemmin ensimmäinen torpedo räjähtää puolivälissä matkalla maaliin. Toinen torpedo menettää suuntansa ja kiertää maalin sivulle. Japanilaisalus väistää kolmannen torpedon. Seadragon kääntyy ja sukeltaa 60 metriin ja valmistautuu syvyyspommitukseen. Pommeja ei osu lähelle, mutta sukellusveneen noustua takaisin periskooppisyvyyteen toinen japanilaisalus havaitsee sen ja aloittaa uuden hyökkäyksen. Seadragon joutuu palaamaan takaisin syvälle ennen kuin se pääsee pois alueelta.

Filippiinien hallituksen alus Apo (1 074 tonnia) upotetaan tarkoituksella Bataanissa. Japanilaiset luultavasti nostivat aluksen myöhemmin pintaan, mutta laivan myöhempi kohtalo on epäselvä. /274

Uudessa-Guineassa Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien Douglas A-20 Havoc –rynnäkköpommittajat tekevät iskun Laessa olevia japanilaisia laivoja vastaan vaurioittaen rahtialus Taijun Marua (1 273 tonnia) pahoin. Laiva todetaan myöhemmin korjauskelvottomaksi ja se upotetaan.

• JAPANI

Amerikkalainen sukellusvene Trout (SS-202) torpedoi ja vaurioittaa japanilaista laivaston säiliöalus Nisshin Marua (16 801 tonnia) Japanin eteläpuolella Shionomisakin niemestä länteen.

• KIINA - BURMA - INTIA

Burmassa japanilaiset aloittavat uuden hyökkäyksen Irrawaddy –joen varrella olevia brittien puolustusasemia vastaan.

12. huhtikuuta 1942, Sunnuntai

• LOUNAINEN TYYNIMERI

Filippiineillä japanilaiset kiihdyttävät Corregidorin saaren ilmapommituksia ja tykistötulta. Corregidor on viimeinen liittoutuneiden hallussa oleva linnoitettu tukikohta koko Kaakkois-Aasian alueella. 

Australiasta lähteneet amerikkalaiset B-25 Mitchell –pommikoneet, jotka ovat tehneet välilaskun Mindanaon saarella, pommittavat japanilaisia laivoja ja satamalaitteita Cebun saarella. Raskaat B-17 –pommikoneet tekevät myös yksittäisiä iskuja Cebun saarelle ja Nicholsin lentokentälle Luzonin saarella.

Japanilaisten noustessa maihin Cebun saarella, oma miehistö tuhoaa amerikkalaisen moottoritorpedovene PT-35:n,  joka on korjattavana paikallisella telakalla. 

Mindanaon saarella japanilaisen vesikoneiden emäalus Sanuki Marun neljä  F1M2 “Pete”  -kellukekoentta pommittaa amerikkalaista Del Monten lentokenttää.  Kenttää partioiva 
P-35A Guardsman -hävittäjä hyökkää japanilaisten kimppuun ja kaksi  P-40 -hävittäjää nousee ilmaan torjumaan hyökkääjiä. Amerikkalaiset ampuvat yhden ”Peten” alas, mutta kaksi pääsee pommittamaan kenttää tuhoten yhden B-17 -koneen ja vaurioittaen kahta muuta.

Japanilaiset joukot nousevat maihin Manokwarissa, Vogelkopin niemimaan itäkärjessä Hollannin Uudessa-Guineassa. Hollantilainen 150 miehen vahvuinen varuskunta pakenee sisämaahan ja jatkaa sissisotaa lokakuuhun 1944 saakka, jolloin hengissä olevat 14 hollantilaista ja yksi paikallinen soturi saavat kontaktin amerikkalaisjoukkoihin Sansaporissa.

• KIINA - BURMA - INTIA

Burmassa japanilaiset valtavaat  Migyaungyen ja uhkaavat siten brittiläisiä joukkoja Irra- waddy –joen varrella,  vaikka nämä saavat tukea kiinalaiselta 38. Divisioonalta. Japanilaiset ovat edenneet hyvin lähelle Yenangyaungin öljykenttiä.

Intiassa hindu- ja muslimijohtajat,  puhemiehenään Jawaharhal Nehru, ilmoittavat, että he eivät tue Britannian sotaponnistuksia, mutta jos japanilaiset miehittävät Intian, he tulevat kiihkeästi vastustamaan aggressiota.

Operaatio C

“Operaatio C" – Hyökkäys Intian valtamerelle
5. – 9.  huhtikuuta 1942
http://www.naval-history.net/WW2CampaignsLentotukialuss2.htm

Maaliskuun 24. päivänä 1942  vara-amiraali Sir James Somerville nimitettiin brittiläisen Itäisen Laivaston komentajaksi. Laivastoon kuului  kolme lentotukialusta, viisi taistelulaivaa,  kaksi raskasta risteilijää, kuusi kevyttä risteilijää, 15 hävittäjää ja viisi sukellusvenettä. Somerville sai tehtävänsä kriittisellä hetkellä;  japanilainen viisi tukialusta käsittävä laivasto-osasto oli aikeissa hyökätä Intiaan ja Ceylonille. 
     Somerville jakoi Itäisen laivaston alukset kahteen ryhmään.  Nopeaan ”A” -ryhmään kuuluivat modernit lentotukialukset HMS Indomitable ja HMS Formidable, taistelulaiva HMS Warspite, raskaat  risteilijät HMS Cornwall ja HMS Dorsetshire, kaksi kevyttä risteilijää sekä hävittäjiä. Hitaaseen ”B” -ryhmään kuuluivat neljä ”R”- luokan taistelulaivaa,  vanha lentotukialus HMS Hermes, risteilijöitä sekä hävittäjiä. Koska Colombon ja Trincomaleen satamat Ceylonilla olivat heikosti varustettuja hyökkäyksen varalta, Somerville vei laivastonsa merelle ja käytti Addun atollille rakennettua salaista tukikohtaa Malediivien saaristossa Ceylonilta lounaaseen.
     Maaliskuun loppupuolella Japanin laivaston yksiköitä siirtyi Intian valtamerelle suojaamaan jalkaväkijoukkojen kuljetuksia Burman rintamalle.  Maaliskuun 23. päivänä japanilaiset valtasivat  Andamaanit turvatakseen Singaporen ja Rangoonin välisen merireitin. Huhtikuun alkupäivinä kaksi japanilaista laivasto-osastoa suuntasi Intian valtamerelle. 
     "Operaatio C:n” tarkoitus ei ollut Ceylonin valtaaminen vaan Kuninkaallisen laivaston yksiköiden eliminoiminen, jotta Japanin koko laivasto olisi käytettävissä amerikkalaisia vastaan Lounaisen Tyynenmeren alueella.  Brittiläisen Itäisen laivaston muodostaminen houkutteli siis japanilaiset suorittamaan juuri sen kaltaisen hyökkäyksen, jota estämään laivasto oli tarkoitettu.
     Huhtikuun 1. päivänä vara-amiraali Jizaburo Ozawan Malakan osasto lähti merelle Merguista Burman rannikolta ja suuntasi kulkunsa kohti Bengalin lahtea ja Intian itärannikkoa hyökätäkseen siellä kulkevien rahtilaivojen kimppuun. Osastoon kuuluivat kevyt tukialus Ryujo, raskaat  risteilijät Chokai (Ozawan lippulaiva),  Kumano, Mikuma, Mogami ja Suzuya, kevyt risteilijä Yura ja hävittäjät Amagiri, Asagiri, Shirakumo ja Yugiri.  Huhtikuun 4. päivänä Ozawan laivat upottivat 4 291 tonnin vetoisen brittiläisen rahtilaiva Silksworthin Purin sataman lähellä Bengalin lahdella.
     Vaikka tämä osasto oli vakavasti otettava vastustaja, todellisen uhkan liittoutuneille muodosti vara-amiraali  Chuichi Nagumon  lentotukialusosasto ”Kido butai”, joka käsitti viisi Pearl Harborin iskuun osallistunutta alusta,  Akagin, Hiryun, Soryun, Shokakun ja Zuikakun.  Näiden tukena oli kontra-amiraali Gunichi Mikawan komentama 3. Taistelulaivue, taistelulaivat Kongo, Haruna, Hiei ja Kirishima sekä kolme risteilijää.  Tämän osaston tehtävänä iskeä brittiläisiin laivastotukikohtiin Ceylonilla ja tuhota kaikki löytyneet sotalaivat ja rahtialukset.
     Huhtikuun 4. päivänä, juuri ennen hämärän tuloa,  Kuninkaallisten ilmavoimien Catalina -tiedustelulentovene, jota ohjasi 413. Laivueen komentaja majuri Birchall,  havaitsi suuren japanilaisen laivasto-osaston 400 meripeninkulmaa etelään Ceylonilta.  Koneen radisti ehti ilmoittaa osaston sijainnin tukikohtaan ennen kuin tukialus Hiryulta nousseet kuusi ”Zero” -hävittäjää ampuivat Catalinan alas.
     Japanilaiset tiesivät nyt, että heidän sijaintinsa oli paljastunut, joten he aloittivat valmistelut aamulla Colomboon tehtävää hyökkäystä varten. Seuraavana aamuna päivän koittaessa tukialukset lähettivät lentoon 125 konetta komentaja Mitsuo Fuchidan johdolla.  Fuchida oli johtanut myös Pearl Harboriin ja Darwiniin tehtyjä ilmaiskuja. Lento-osasto käsitti 53 Nakajima B5N "Kate" -vaakapommittajaa ja 36 Aichi D3A "Val" -syöksypommittajaa saattajinaan 36 Nakajima A6M2 ”Zero”-hävittäjää.  Amiraali Nagumo jätti loput osaston lentokoneista, yhteensä noin 180 konetta, reserviksi, joka voisi hyökätä toisessa aallossa sen jälkeen kun Fuchidan osasto olisi paikantanut brittien Itäisen laivaston, Nagumon pääkohteen.

     Seuraavana aamuna brittihävittäjät olivat välittömässä lähtövalmiudessa kello 0600 alkaen. Aamun partiolennot eivät havainneet vihollisia. Britit eivät olleet selvillä japanilaiskoneiden toimintasäteestä, joten yleisesti uskottiin hyökkäyksen tapahtuvan vasta seuraavana päivänä. Ceylonilla oli muutama tutka-asema, jotka olivat puhelinyhteydessä hävittäjien johtokeskukseen Colombossa.  Jostain käsittämättömästä syystä tutka-asemat eivät kuitenkaan olleet miehitettyinä japanilaisten koneiden saapuessa rannikolle Colombon eteläpuolella. Joidenkin tietojen mukaan tutkat olivat tavan mukaan pois päältä sunnuntaisin huoltoa varten, toisten mukaan päivystysvuorojen vaihdossa oli hitautta. Kumpikin selitys tuntuu oudolta, kun ottaa huomioon edellisen illan tapahtumat ja hävittäjälaivueille määrätyn hälytystilan. Joka tapauksessa seuraukset olivat katastrofaaliset.
     Japanilaisten pääkohteena oli luonnollisesti Colombon satama, jossa lentokoneet upottivat hävittäjä HMS Tenedosin, apuristeilijä HMS Hectorin, brittiläisen rahtilaiva Harpasan (5 082 tonnia) ja norjalaisen tankkeri Solin (5 834 tonnia) ja vaurioittivat brittiläistä rahtilaiva Benlediä (5 943 tonnia). Tukikohta kärsi pommituksessa pahoja vaurioita ja noin 500 henkilöä sai surmansa.  Japanilaiskoneita torjumaan nousi kaikkiaan 42  RAF:n Hurricane –hävittäjää ja Laivaston ilma-aseen Fairey Fulmar –tiedustelu/hävittäjäkonetta.  Näillä ei kuitenkaan ilmataisteluissa ollut mahdollisuuksia ketterämpiä japanilaisia ”Zeroja” vastaan.  Yhdeksäntoista Hurricanea ja yksi Fulmar ammuttiin alas, lisäksi kuusi laivaston Swordfish –torpedokonetta saapui paikalle väärällä hetkellä ja myös ne ammuttiin kaikki alas.  Seitsemäntoista brittilentäjää sai surmansa, 11 haavottui.  Japanilaiset menettivät taistelussa seitsemän ”Zeroa”. 
     Komentaja Fuchida oli pettynyt huomatessaan, että brittilaivasto ei ollut satamassa. Pian hän sai ilmoituksen, että risteilijä Tonen kellukekone oli havainnut raskaat risteilijät Dorsetshiren ja Cornwallin matkalla etelälounaaseen. Brittialukset olivat matkalla liittyäkseen Somervillen nopeaan ”A” -ryhmään eikä niillä ollut ilmasuojaa. Huolissaan siitä, että brittilaivasto saattaisi olla parhaillaan lähettämässä lentokoneita hyökkäämään japanilaisten tukialusten kimppuun, Fuchida määräsi pommikoneet palaamaan takaisin. Osa ”Zeroista” jäi taistelemaan RAF:n 258. Laivueen Hurricane -koneiden kanssa, jotka olivat japanilaisten huomaamatta nousseet ilmaan Colombon laukkaradalta saatuaan ajoissa varoituksen.  Yritäessään palata tukialuksilleen ilman pommikoneita ja niiden navigaattoreita,  useat ”Zerot” katosivat merelle etsiessään japanilaislaivoja, jotka olivat muuttaaneet kurssinsa länteen.      

Japanilaiset lähettivät kaikkiaan 88 lentokonetta Akagilta, Hiryulta ja Soryulta  brittiläisiä risteilijöitä vastaan. Hyökkäys oli nopeasti ohi.  Dorsetshire sai kymmenen osumaa ja useita lähiosumia. Laivan ilmatorjuntatykkien ammusvarasto räjähti, jonka seurauksena alus upposi kahdeksassa minuutissa. Cornwall sai yhdeksän suoraa osumaa ja kuusi osumaa aivan laivan viereen, jotka aiheuttivat kaiken tehon menetyksen. Pumput ja paloruiskut eivät toimineet, joten alusta ei pystytty pelastamaan. Cornwall upposi 12 minuutissa.  Lähellä olleen Dorsetshiren henkiinjääneet näkivät Cornwallin uppoamisen jälkeen japanilaiskoneiden tulittavan meressä uivia miehiä. Ennen hyökkäystä britit ehtivät kuitenkin lähettää hätäsanoman, jonka seurauksena kevyt risteilijä HMS Enterprise ja hävittäjät Paladin ja Panther pystyivät pelastamaan  1 122 miestä laivojen yhteensä 1 546 hengen miehistöistä.  
    Hyökkäyksen jälkeen amiraali Nagumo, joka ei ollut tietoinen brittien tukikohdasta Addun atollilla, vei tukialusosastonsa kaakkoon ja etsi tuloksetta Somervillen laivastoa. Somervillen kaksi osastoa etsivät puolestaan japanilaisia Addun atollin ja Ceylonin  väliltä kiertäen samalla itään.  Laivastot ohittivat toisensa usean sadan meripeninkulman päästä eikä kummankaan osapuolen lentotiedustelu onnistunut havaitsemaan vihollista. (Brittien Fairey Walrus -tiedustelukoneen toimintasäde oli ainoastaan 356 meripeninkulmaa, kun taas japanilaisen Aichi E13A ”Jaken” toimintasäde oli 1 265 meripeninkulmaa).  Tuloksettoman etsinän jälkeen Somerville palasi Addun atollille hakemaan laivoilleen polttoainetäydennystä.
     Samaan aikaan amiraali Ozawan Malakan osasto oli jakautunut kolmeen ryhmään pystyäkseen haravoimaan koko Bengalin lahden alueen. Raskaat risteilijät Kumano ja Suzuya sekä hävittäjä  Shirakumo muodostivat Pohjoisen ryhmän, jota komensi kontra-amiraali Kurita.  Amiraali Ozawan johtamaan Keskiseen ryhmään kuuluivat lentotukialus Ryujo, raskas risteilijä  Chokai, kevyt risteilijä Yura sekä hävittäjät Yugiri ja Asagiri. Raskaat risteilijät Mogami ja Mikuma sekä hävittäjä Amagiri muodostivat eteläisen ryhmän.
     Huhtikuun 6. päivänä Pohjoinen ryhmä hyökkäsi seitsemän laivaa käsittävän saattueen kimppuun ja upotti  amerikkalaisen rahtilaiva Exmoorin (4 986 tonnia) sekä brittiläiset  Autoclycusin (7 621 tonnia),  Maldan (9 066 tonnia),  Silksworthin (4 921 tonnia) ja Shinkuangin (2 044 tonnia)  50 meripeninkulmaa Purista itään. Norjalainen tankkeri Elsa (5 381 tonnia) joka oli matkalla Madrasista Kalkuttaan lastinaan 7 000 tonnia  kerosiinia, upotettiin 35 meripeninkulmaa itään Cuttackista.
     Keskinen ryhmä hyökkäsi Cocanadain ja Kalingpatamin välisen meriliikenteen kimppuun. Sen jälkeen kun Ryujon koneet olivat vaurioittaneet amerikkalaista rahtilaiva Bienvilleä (5 491 tonnia), risteilijä Chokai tulitti alusta tykeillään ja upotti sen. 19 merimiestä sai surmansa heti, viisi menehtyi myöhemmin vammoihinsa. Aluksen mukana hukkui 500 apinaa, jotka oli tarkoitus kuljettaa Yhdysvaltoihin lääketieteellisiä kokeita varten. Chokain kellukekoneet pommittivat amerikkalaista rahtilaiva Selma Cityä (5 686 tonnia) sekä brittiläistä Gangesia (6 246 tonnia), upottaen molemmat.  Gangesin merimiehistä 15 sai hyökkäyksessä surmansa.  Kevyt risteilijä Yura ja hävittäjä Yugiri upottivat samaan aikaan hollantilaiset moottorilaivat Banjoewangin  ja Batavian (molemmat 1 279 tonnia) sekä brittiläisen höyrylaiva Taksangin (3 471 tonnia).  Viisitoista miehistön jäsentä sai surmansa.
     Kaksi japanilaista risteilijää upotti tykkitulella norjalaisen moottorilaiva Dagfredin 
(4 434 tonnia), joka oli matkalla Kalkutasta Madrasiin.  Miehistön annettiin siirtyä pelastusveneisiin ennen upotusta, mutta myöhemmin kolme japanilaiskonetta ilmestyi paikalle ja kaksi niistä tulitti veneitä haavoittaen neljää miestä. Norjalaisen rahtilaiva Hermodin
(1 515 tonnia), joka oli matkalla Kalkutasta Colomboon, upottivat luultavasti samat japanilaisalukset.  
     Tukialus Ryujon lentokoneet pommittivat ja upottivat brittiläisen rahtilaiva Sinkiangin (2 646 tonnia),  hollantilaisen moottorilaiva Van der Capellenin (2 073 tonnia) ja vaurioittivat Vizagapatamin satamassa brittiläistä moottorilaiva Anglo Canadiania (5 268 tonnia). Ryujon lentokoneet pommittivat ja vaurioittivat myös brittiläisiä rahtilaivoja Dardanusia (7 726 tonnia) ja  Gandaraa (5 281 tonnia). Gandara otti Dardanusin hinaukseen, mutta japanilaiset Eteläisen ryhmän risteilijät saivat laivat kiinni ja ne upotettiin tykkitulella ja torpedoilla. Ryhmän laivat upottivat myös brittiläisen rahtilaiva  Indoran (6 622 tonnia), joka oli matkalla Kalkutasta Mauritiuksen saarelle.  Kaikkiaan japanilaiset upottivat hyökkäyksen aikana 23 laivaa, yhteiseltä vetoisuudeltaa 112 000 tonnia. Sukellusveneet I-2, I-3, I-4, I-6 ja I-7 upottivat lisäksi viisi laivaa Intian länsirannikolla.
     Huhtikuun 9. päivänä kello 0600  Nagumon tukialusosasto lähetti ilmaan 91 “Val” -syöksypommittajaa ja “Kate” -vaakapommittajaa hyökkämään Trincomaleessa Ceylonin koillisrannikolla sijaitsevaan brittiläiseen laivastotukikohtaan. Pommikoneita johti jälleen komentaja Fuchida ja saattajina oli 41 ”Zero” -hävittäjää.   Britit olivat kuitenkin tietoisia osaston lähestymisestä ja Kuninkaallisen laivaston alukset, mukaan lukien korjattavana ollut vanha lentotukialus HMS Hermes ja australialainen hävittäjä HMAS Vampire lähtivät merelle hyökkäystä edeltävänä yönä.
     Hyökkäys, joka alkoi kello 0700, oli kuitenkin onnistunut,  satamalaitteet tuhoutuivat ja rahtilaiva Sagaing (7 994 tonnia) upposi satamassa. Rahtilaiva Empire Moonrise (6 854 tonnia) vaurioitui. Japanilaiset eivät saaneet kuitenkaan osumia Chiana Bayn öljysäiliöihin, ennen kuin ilmeisesti taistelussa vaurioitunut japanilaiskone syöksyi päin säiliö Nro. 91:tä räjäyttäen sen palamaan. Muut säiliöt eivät saaneet vaurioita.
     Kuusitoista RAF:n 261. Laivueen Hurricane II –hävittäjää ja viisi laivaston Fulmar – tiedustelu/ hävittäjäkonetta nousi torjumaan hyökkääjiä. Hurricanet ilmoittivat palattuaan ampuneensa alas neljä pommikonetta ja neljä hävittäjää (joista kahden nähtiin törmäävän toisiinsa) sekä yhden pommikoneen ja kolme hävittäjää todennäköisinä.  Japanilaisten omat todelliset tappiot olivat kolme ”Zeroa” ja yksi ”Kate” sekä seitsemän vaurioitunutta pommikonetta.   Japanilaiset lentäjät puolestaan ilmoittivat peräti 48 varmaa  ja kolme todennäköistä pudotusta sekä neljä kentällä tuhottua konetta. Todellisuudessa kahdeksan Hurricanea ja yksi Fulmar ammuttiin alas ja kolme Hurricanea vaurioitui. Yksi Hurricane tuhottiin lisäksi lentokentällä. 
     Tukialus Hermes ja hävittäjä Vampire olivat odottaneet hyökkäyksen ajan noin 60 meripeninkulman päässä Ceylonin rannikolla. Saatuaan tietää japanilaiskoneiden poistuneen, ne lähtivät paluumatkalle, mutta kello 0855 taistelulaiva Harunan Nakajima E8N2 "Dave” -kellukekone havaitsi brittialukset. Kevyen risteilijä Abukuman tiedustelukone pystyi vahvistamaan havainnon.  Brittialukset saivat käskyn höyrytä suurinta mahdollista nopeutta takaisin Trincomaleehen saadakseen ilmasuojaa. Laivoille ilmoitettiinkin, että hävittäjiä on lähetetty niitä suojaamaan. Tämä tapahtui kuitenkin liian myöhään. Lentokoneet viivyttelivät lentoonlähdössä eivätkä saapuneet paikalle ennen keskipäivää.
     Kello 1035, brittialusten ollessa Batticaloan lähistöllä, seitsemänkymmentä japanilaista syöksypommittajaa hyökkäsi Hermesin kimppuun. Tukialus oli  jättänyt Sworfish -torpedokoneensa maihin,  eikä niistä olisi ollut apuakaan hyökkäyksen torjumisessa.  Noin 10 minuutin kuluessa  Hermes sai jopa 40 osumaa, kallistui nopeasti ja kaatui ennen uppoamistaan. Laivan 700 hengen miehistöstä 307 sai surmansa.     

Samaan aikaan kuusitoista syöksypommittajaa otti maalikseen hävittäjä Vampiren. Hävittäjä väisteli pommeja kunnes sai osuman kattilahuoneeseen. Liikuntakyvytön hävittäjä oli helppo maali ja se sai nopeasti neljä uutta osumaa, jolloin päällikkö käski miehistöä jättämään laivan. Pian uusi osuma katkaisi aluksen kokonaan keulan upotessa heti ja peräsosan hiukan myöhemmin. Seitsemän miestä sai surmansa, näiden mukana aluksen päällikkö, komentaja William Moran. Brittiläinen sairaalalaiva Vita pystyi pelastamaan yhteensä 590 henkiinjänyttä molemmilta laivoilta ja kuljettamaan heidät Colomboon.  Nagumon tukialusten lentokoneet löysivät ja upottivat lisäksi brittiläisen  rahtilaiva British Sergeantin (5 868 tonnia) sekä norjalaisen rahtialus Norvikenin ( 2 924 tonnia) Ceylonin itärannikolla.
     Kuninkaallisen laivaston säiliölaiva Athelstane (5 571 tonnia) oli lähtenyt polttoöljylastissa  edellisenä yönä Trincomaleesta kohti Colomboa saattajanaan korvetti HMS Hollyhock.  Aamulla kello 0900 ne näkivät, kuinka japanilaiset lentokoneet hyökkäsivät horisontissa Hermesin, Vampiren ja British Sergeantin kimppuun.  Noin kello 1100 kolmekymmentä japanilaiskonetta ylitti alukset paluumatkallaan tukialuksille. Ne jättivät Athelstanen ja Hollyhockin kuitenkin rauhaan. Laivat jatkoivat matkaansa, mutta pian keskipäivän jälkeen ne näkivät suuren lentokonemuodostelman lähestyvän etelästä. Britit laskivat aluksi 29 japanilaista hävittäjäkonetta, mutta pian yhdeksän syöksypommittajaa iski Athelstanen kimppuun saaden viisi osumaa. Koko hyökkäys kesti vain noin viisi minuuttia samalla kun toinen osasto koneita pommitti Hollyhockia. Korvetti sai osuman lähelle savutorvea, mikä ilmeisesti räjäytti ammusvaraston. Laiva hajosi kappaleiksi ja upposi välittömästi. Säiliölaivan uppoaminen kesti sitävastoin kaksi ja puoli tuntia koko miehistön päästessä pelastusveneisiin ja lautoille.  Athelstanen veneet poimivat merestä 14 korvetin miestä, 52 sai surmansa.
     Päivän kuluessa yhdeksän kevyttä Bristol Blenheim IV -pommikonetta  RAF:n  11. Laivueesta löysi Nagumon osaston ja yritti pommittaa taistelulaiva Kongoa, mutta ne eivät saaneet osumia ja osaston ilmasuojana partioineet ”Zerot” ampuivat viisi koneista mereen. Vaikka tulokset olivat heikot,  Nagumon laivat olivat joutuneet hyökkäyksen kohteeksi ensimmäisen kerran koko sodan aikana.
     Trincomaleen iskun jälkeen amiraali Nagumo katsoi, että hyökkäyksen välitön tavoite oli saavutettu ja brittien Itäisen laivaston uhka torjuttu.  Japanilaiset lentokoneet olivat saaneet aikaan pahaa tuhoa Ceylonilla, vaikka kuninkaalliset ilmavoimat puolustautuivat sitkeästi ja ampuivat alas useita hyökkääjiä.  Nagumo suuntasi osastonsa etelään.  Huhtikuun 10. päivänä japanilaiset lentotukialukset poistuivat Malakan salmen kautta Intian valtamereltä, koskaan sinne palaamatta.  Britit kuitenkin veivät laivastonsa toistaiseksi pois Ceylonilta, hidas ryhmä siirtyi toimimaan Kilindinistä Itä-Afrikan rannikolta ja nopea ryhmä Bombayn alueelta Intian länsirannikolta.

{/tab}

Kommentoi ensimmäisenä

Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat kirjoittaa kommentteja.
Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.